Opinnot toivat Henrin jääurheilun pariin takaisin
Henri Ihander on nyt uusissa haasteissa
kiinni ja hänen on tarkoitus jatkaa elämää liikunnan parissa, nyt
ohjaajan tehtävissä lasten ja nuorten kanssa.
Olet ollut meille,
seuralle ja varmasti monelle muullekkin suuri rikkaus, kun tulit
työssäoppimiseen meille. Läsnäolosi on tuonut paljon hyvää.
Lapset ovat päässeet tutustumaan sinuun ja erilaisuuteen ja heille
se on hieno ja erilainen kokemus. Elämänasenteesi ja ilosi on
ihailtavaa ja siitä on paljon monella opittavaa, meilläkin.
-
Itse en osaa ajatella että kuinka tärkeä oma panokseni on. Olen
oppinut arvostamaan pieniä asioita
arjessa, oppinut pitämään
erilaisuutta rikkautena. Se on laittanut miettimään asioita eri
näkökulmasta. Halvaus ja pyörätuoli ei rajoita, sitä etteikö
elämä voisi olla hyvä ja onnellinen. Se on vain haasteellisempi.
Olen saanut tutustua moniin uusiin hienoihin ihmisiin, sanoo
Henri.
- Haukkojen lisäksi on toinenkin seura mikä on
lähellä sydäntä...Hifk:ta seuraan tarkasti ja aika usein olen
paikanpäälläkin katsomassa otteluita. Muutamien nykyisten ja
siellä pelanneiden kanssa viestittelen ja tavataankin silloin
tällöin. Uolevi Laakso oli tässä isossa roolissa, että olen
päässyt tähän organisaation tutustumaan. Hän toimi
mv-valmentajana meidän joukkueessamme.
Pysyvä vamma laittoi ajattelemaan asiat eri näkökulmasta
Henri loukkaantui
vakavasti jääkiekko ottelussa vuonna 2010. Neliraajahalvaus pitää
miehen loppuelämän pyörätuolissa. Liikuntarajoitteisuus näissä
tehtävissä on haaste ja se oli meillekin uusi kokemus. Nyt käydään
vielä ensiksi läpi Henrin hetkiä, siitä kun hän loukkaantui ja
missä ollaan tällä hetkellä?
Eli aikamoisen matkan olet
kulkenut, siitä kun et enää noussutkaan jäältä ylös, siihen
että olet nyt täällä meillä ohjaamassa lapsia...
-
Ekat 2 kuukautta olin sairaalassa ja sitten siirryin puoleksi
vuodeksi kuntoutukseen. Viikon olin teho-osastolla ja silloin en
tiennyt yhtään, miten pahasti olen loukkaantunut.
Sairaala-aika
oli täynnä epätietoisuutta, siitä mitä tulevaisuus tuo
tullessaan. Siellä oikeastaan söin ja nukuin vaan. Sairaala-aika
oli rankkaa kun huonetoverit olivat aika paljon minua pienempiä.
Rytmit olivat muilla ihan erilaiset ja hain omaa rauhaa nukkumalla.
Huoneessani porukka vaihtui koko ajan, siellä oltiin
keskimääräisesti 1-3 vuorokautta. Minä olin siellä 7 viikkoa.
Loppuajasta sain oman huoneen ja tilanne helpottui
huomattavasti.
-Kuntoutusjaksolla olin 6 kuukautta ja halu
oli kova jo sairaalassa päästä sinne. Tilanne myös realisoitui
niin, että sain siellä tietoa omasta kuntoutuksesta ja mitä mulle
on käynyt ihan oikeasti. Totuus tapaturman vakavuudesta selvisi
siellä jo aika nopeasti. Sitä ennen en ehkä osannut ajatella, että
jäisin pyörätuoliin loppuelämäksi. Aluksi ei toiminut mikään
raaja, ennen kuin tehtiin leikkaus.
Leikkaus oli jo 4 tuntia
loukkaantumisesta. Pahin ennuste oli, että olen hengityskoneessa
enkä pysty liikuttamaan raajoja oikeastaan ollenkaan. Onneksi näin
ei käynyt ja olin vain 2 päivää hengityskoneessa, Henri kertaa
tapahtumia.
-Leikkauksen jälkeen oli aika outoa kun ei
tuntenut mitään ja pystyikin liikuttamaan kättä. Tuntui että
liikutan irrallaan olevaa kättä. Olihan se hieno asia kun sai käden
liikkumaan. Oikea käsi alkoi ensin toimimaan ja vasen tuli perästä.
Toivoin että sormeni alkaisivat toimimaan, mutta onneksi edes
muutamassa sormessa on tunto, niin pystyn ottamaan tavaroista kiinni
helpommin, kun edes jollain tavoin tuntee esineen vaikkei sormilla
pystykään puristamaan. Olen harjoitellut paljon sitä, että pystyn
eri kulmista ottamaan kiinni tavaroista.
Sanoit että
pleikkarikapula oli yksi ensimmäisistä asioista, joiden käyttöä
aloit harjoitella. Silloin tulit kotiin käymään ensimmäisiä
kertoja kuntoutuskeskuksesta.
- Hetihän se luonnistuikin,
ei ehkä niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta nykyään se onnistuu
jo hyvin.
Oliko tuo haaste mulle?=)
-Voi se ollakin. Olen aika
monet kaverit voittanut pleikkarilla nhl-pelissä.
Nyt
Henri käy pari kertaa viikossa fysioterapiassa ja kuntoutusjaksoilla
vuosittain riippuen myönnetäänkö jaksoa.. Ilman niitä hän ei
pystyisi tekemään mitään.
- Saan sieltä uutta virtaa kun
huomaan,että eteenpäin mennään. On eri asia jumpata kotona, kun
siellä ei ole koutsaajaa tsemppaamassa suorituksiin samalla
tavalla.
Onko kehitystä jatkunut kuntoutuksessa vielä?
-
Uusia lihaksia ei ole saatu aktivoitumaan lähivuosina, mutta
toimivia lihaksia on pystytty vahvistamaan.
Henri pystyy
liikkumaan itsenäisesti pyörätuolilla melko hyvin. Hänellä on
myös oma auto, jolla liikkuminen käy sitten helpommaksi ihan
arjessa muutenkin.
- Onhan se hienoa kun ei ole kenenkään
armoilla liikkumisesta. Ajokorttia ei olisi lähipiiri kauhean
innokkaasti halunnut minulle, ymmärrän kyllä miksi ei. Itselle se
on iso asia,että minulla on auto käytössäni. Autoa rakennettiin
2-3 kuukautta niin, että siitä saatiin sellainen, mikä sopisi
minun käyttööni. On kiva, että saa mennä silloin kun
haluan, ei tarvitse odottaa ketään. Sekin on aika rasittavaa
pitemmän päälle.
Työssäoppimista Haukoissa
Henri on ollut meillä
harjoittelemassa ohjaamista työssäoppimisjaksolla, lokakuun lopusta
alkaen. Hän opiskelee ensimmäistä vuotta Järvenpään
Seurakuntaopistolla: nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. Nyt
työssäoppimisjakso on lopuillaan...Henrin mietteitä tästä
harjoittelusta.
- Olen ollut ohjaamassa niin
temppujumpassa kuin esikoulu ikäisiä jäähallin juoksusuoralla.
Käynyt tiistai-iltaisin päiväkodissa ohjaamassa 3-4- ja
5-6-vuotiaita. Ollut mukana ringette-, luistelu- ja kiekkokoulussa,
ottamassa vastaan kun he saapuvat paikalle. Perjantai aamuisin olen
ollut Kinnarin koululla ala-aste ikäisiä lapsia liikuttamassa
erilaisin pallopelein ja leikein. Päivittänyt seuran sivuja ja
facebookia sekä Somenewsia. Olen suunnitellut omia ohjaamisiani.
-
Halusin tulla tänne Haukoille työssäoppimiseen kun tämä on tuttu
ympäristö ja suuntaus on liikunta-alalle. Jääkiekko on iso elämää
vieläkin.
- Ohjaaminen on ollut ihan kivaa. Ei ehkä niin
vaikeata kuin ajattelin. Erilaisuus on vaikuttanut ohjaamiseen, etten
ole voinut näyttää esimerkein mitä pitää tehdä ja välineitä
en ole kaikkia pystynyt tuomaan/antamaan. Siinä apuohjaajan merkitys
on korostunut. Muuten se ei ole vaikuttanut ohjaamiseen. Haasteita on
ollut tietenkin, jos lapset ovat olleet vilkkaita niin saada heidät
kuuntelemaan, en ehkä samalla tavoin saa heitä hallintaan heti, kun
fyysisen kontaktin ottaminen on haastavampaa.
Miten lapset ovat ottaneet uuden ohjaajan vastaan?
- Lapset
ovat ottaneet minut hyvin vastaan. Yllättävän vähän he ovat
kysyneet mitään minulta.
Mitkä on ajatuksesi tästä
ensimmäisestä työssäoppimisjaksostasi?
- Hyvä aloitus tämä
on kouluun ja olen päässyt ohjamaan ja erilaisissa
ympäristöissä.
Mitkä oli sinun ajatukset ohjaamisesta erilaiset
ennen tätä jaksoa?
- Ajattelin et olisi haastavampaa kuin
sitten olikaan. Vaikka ei ollut aikaisempaa kokemusta ollenkaan.
Kivaa oli olla mukana toiminnassa ja on mukava nähdä, kun lapset
innostuvat ja pitävät hauskaa liikunnan parissa.
Onko
omat ajatuksesi muuttuneet siitä ennen kuin aloitit
oppimisjakson versus nyt?
- Itselle on tullut ehkä yllätyksenä
lähinnä kuinka paljon muutakin tämä työ on kuin vain ohjaamista.
Työ ei tapahdu pelkästään jäällä taikka jossain muualla lasten
ja nuorten kanssa. Paljon työtä on toimistossakin. Suunnittelua ja
kontaktointia muihin ihmisiin on päivittäin. Pitää aika paljon
osata myös muutakin kuin pelkästään valmentaa. Ulkopuolinen ei
ehkä tajua kuinka paljon pitää osata ajatella laajalti tätä
työtä. Itselle on ollut hyvä kokemus siltäkin kannalta ja
selvensi aika paljon tätä työtä minulle, että mitä se on
tällaisessa ympäristössä, jossa toimitaan myös paljon
vapaaehtoistoiminnan avulla.
Millä fiiliksillä nuori
mies lähtee taas koulun penkille ensi vuoden alusta?
- Ihan
hyvillä mielillä. Ei ole ollut vielä yhtään tylsää
koulupäivää. Työssäoppimisjakso on ollut kivaa vaihtelua kun on
päässyt heti alussa käytäntöönkin mukaan.
Mitkä
ovat lähitulevaisuuden haaveesi?
- Valmistua koulusta ajallaan.
Oma kämppä on yksi haaveista. Jossain kohtaa olisi kiva päästä
maajoukkueeseen pelaamaan pyörätuolirugbya jota harrastan. Nyt en
ole päässyt pelaamaan, kun olen sairastellut ja haave siitä että
pelaisin maajoukkueessa niin on ehkä kauempana tästä johtuen.
Osaatko miettiä tulevaisuuttasi ja pidemmällekin
haaveitasi?
- Toivottavasti saan jossain vaiheessa töitä
liikunta-alalta. Kuntoutumisen puolella tavoitteena on, että oppisin
ja pystyisin tekemään vieläkin enemmän itse asioita. Pärjäisin
tällöin itsenäisesti paremmin ja en tarvitsisi apua niin paljon.
Haaveena olisi jossain kohtaa parisuhdekin.
Henrille menetystä ja tsemppiä tuleviin koitoksiin ja opintoihin.
Hyvää Joulun Odotusta!
19.03.2024 12.30 | Ringeten kilpajoukkueiden avoimet jäät |
18.03.2024 13.41 | SM-sarja 2024-25 |
16.03.2024 08.08 | Maksuton Luistelu- ja ringettekoulukurssi 2015-2017 syntyneille tytöille huhtikuussa |
14.03.2024 13.50 | Kesän Hat trick-leirit 2024 |
14.03.2024 13.40 | KJT Haukat -joukkueet kaudella 2024-25 |
14.03.2024 13.23 | Valmentajat kausi 2024-25 |